Viisautta ja harmaantumista odotellessa, tarkkailen maailmaa ja elämää, kummastelen kummallisuuksia ja ihastelen ihmeellisyyksiä.
Innostun helposti, ja kun innostun, pohdin asioita ääneen. Tämä ei aina helpota kanssaeläjieni elämää, vaikka he ajatuksiani hyvin suopeasti ja pitkämielisesti kuuntelevatkin.
Niinpä perustin blogin, jossa voin ajatuksiani pohtia ja tekstiksi jäsennellä. Samalla lähipiiri saa nauttia hiljaisuudesta (ja minä ajatusmaailmani kietoutumisesta yhä enenevän mysteriöösiyden viehkeään verhoon). *heh*
Jospa vielä oppisin esittämään asiani tiivisti niin olisin ikionnellinen. :)
(Jos kohtaat ongelmia blogien kommentointijärjestelmässä, ilmoitathan minulle siitä twitterissä tai gmailiin: h.adamsoni)
